Blogin viimeinen julkaisu

Tehtävä 1.)

Naturalismia kuvaillaan yleensä filosofian tieteenä. Sen mukaan ihminen on luonnollinen olento ja, että ihmiset ja eläimet kuuluvat samaan luokkaan ja lisääntyminen on ns. "näkymätön" voima, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Toisin sanoen naturalistit ajattelevat, että ihmisen tarpeet nousevat aina etusijalle.

    Naturalismin jakautuu kahteen eri osaan, antiikin klassiseen naturalismiin ja nykyaikaiseen naturalismiin. Aristoteleen luomassa ajattelutavassa, antiikin klassisessa naturalismissa korostetaan sielun tasapainottamista, joka saavutetaan elämällä oikein. Oikein elämisellä tarkoitetaan ensisijaisesti itsestään huolehtimisesta ja tekemällä asioita, mitkä maksimoivat omaa mielihyvää. Ettinen egoismi tukee tällaista ajattelutapaa. Nykyaikaisessa naturalismissa taas korostetaan fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi suositaan terveellistä elämäntapaa (tarvittaessa psykoterapialla tai lääkkeillä). Tätä ajattelutapaa tukevat tunnetut nimet, kuten Charles Darwin ja Sigmund Freud, joka osoittautuu heidän teorioissaan.

    Naturalistinen ajatus on mielestäni vallankumouksellinen, sillä se on ajattelutapa mitä ateistit ja skeptikot eivät uskalla vastustaa, koska se saa heidät ajattelemaan supernaturalistiseen/jumalaan. Naturalistista ajattelutapaa on mielestäni vaikeata vastustaa, mutta voi olla silti erimieltä sen kanssa. Hyväksyn naturalistista ajattelua, mutta en pidä ajatuksesta, että ihminen ja eläin luokitellaan samaan luokkaan, sillä vaikka ihmisellä ja eläimellä ei ole fyysisesti ajateltuna mitään eroa, uskon kuitenkin ihmisen olevan psyykkisesti paljon kehittyneempi kuin "muut" eläimet. Kysymys "Onko moraalisesti väärin, että leijona saalistaa muita eläimiä?", tukee ajatteluaani, sillä leijonalla ei ole tietoa moraalisesta oikeudesta tai vääryydestä.

OFFTOPIC: Onko sitten oikein estää leijonaa saalistamasta muita eläimiä ja antaa leijonan kuolla nälkään? Tämä mielenkiintoinen paradoksi tuli mieleeni ajateltuani kysymystä tarkemmin. :)


Tehtävä 2.)

Ei ole yhtä oikeata etiikan auktoriteettia, sillä edellämainituilla ihmisillä kaikilla on (heidän statuksestaan päätellen) erilainen moraalia määräävä ajatus, jolloin on hankalaa päästä yksimielisyyteen. Filosofisesti ajateltuna tähän kysymykseen ei voida vastata millään muulla tavalla, kuin Immanuel Kantin nihilistisellä ajattelutavalla, eli millään ei oikeasti ole mitään väliä, joten etiikan oikeita auktoriteetteja ei voi olla.


Tehtävä 3.)

Tehtävä 4.)

a)
“Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." -> "Kukaan ihminen ei ole paha, vaan toinen on heikompi toista." Tästä tulee mieleen heti ensimmäisenä, että: pahuutta ei ole olemassa, sillä se on vain heikkoutta. Tarkoittaen, että heikot ihmiset ovat pahoja, mutta miten se voi olla totta, jos pahuutta ei ole olemassa? Mitä tarkoitetaan heikoilla ihmisillä? Fyysisesti tai psyykkisesti heikkoa ihmistä, vai jokin muu? Tässä lauseessa/toteamuksessa on liian paljon aukkoja, tarkastetaan seuraava. "On hyvää rinnassa jokaisen vaikk' aina ei esille loista." Aluksi runossa todetaan, että ihminen ei ole paha, vaan heikko. Sitten runossa todetaan, että jokaisessa ihmisessä on hyvää, mutta se ei tule aina esille. Ymmärrykseni mukaan runossa kerrotaan ihmisen olevan neutraali olento, joka ei ole paha eikä hyvä, mutta sillä on potentiaali olla hyvä, jos vain haluaa.
b)
Pahuudella tarkoitetaan tekoa, joka on omien moraalien vastaista. Esim. Jos joku ihminen uskoo, että toisen ihmisen tappaminen on omien moraalien vastaista, niin hän voi todeta, että ihmiset, jotka tappavat toisia ihmisiä olisivat pahoja. Onko ihminen paha, jos tappaa toisen ihmisen "vahingossa"? On, sillä hän olisi voinut olla varovaisempi ja välttää tekoja, jotka vaarantaisivat ympäristössään olevia. Onko sitten lapsi paha, jos hän näpistelee kaupasta jotain? Ei, sillä lapsilla ei ole vielä kehittynyt yhtä edistynyt moraaliset tunteet, jolloin kaupasta näpistely ei olisi hänen moraalien vastaista, eikä hän voi silloin olla myöskään paha.

c)
Jotta tähän kysymykseen voitaisiin antaa hyvä vastaus, meidän pitäis ensin tarkastella pahuuden syntyperää. Pahuus syntyi jo luolamiesten aikana, jolloin keksittiin yksilöiden keskeistä yhteistyötä. Yhteistyöstä syntyi yhteiskunta, jonka lisätuotteena pahuus ja hyvyys. Jos miettii tarkkaan, niin huomaa, että pahuuden/hyvyyden objektina on aina joku toinen, kuin itse. Tällöin voidaan päästä siihen lopputulokseen, että pahuus/hyvyys syntyi silloin, kun ihmiset alkoivat olla tekemisissään toistensa kanssa.

    Takaisin kysymykseen: Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vielä vastata, niin pitäisi vielä tietää eläimen teko ja hieman taustatietoja kyseisestä eläimestä. Esimerkkinä voitaisiin ottaa jälleen leijona. Jos kyseinen eläin on jonkin tietyn heimon/perheen jäsen, niin se on paha, jos se tekee jotain (esim. ryöstää ruokaa samaan heimoon kuuluvalta) mikä heikontaa heimon/perheen yhteistä hyvää (utilitarismi). Jos se leijona on yksilö ja se käy ryöstämässä joltakin toiselta ruokaa, niin silloin sitä ei voida todeta pahaksi, sillä se tekee sen selviytymistään varten, mikä kuuluu jokaisen elävän eliön luonteeseen (naturalismi).

   Lopputulos: Eläin voi olla hyvä ja paha riippuen tilanteesta.


Tuli hieman suppeaa tekstiä, mutta hey! "Quality" over quantity, eikös? *roll eyes*

Erilaisia ihmiskäsityksiä

1&2)
Mainituista ihmiskäsityksistä vetoavin on eksistentialismi, sillä itse ajatus siitä, että yksilö voisi muokata itseäänsä haluamallaan tavalla on vetoavaa. Vaikka eksistentialismi kuulostaakin hyvältä, karu totuus on kuitenkin, että se ei pidä paikkaansa. Mielestäni yksilön ihmiskäsitys on yhteiskunnan luomaa, joka muokkautuu mm. kulttuurin ja kasvuympäristön perusteella. Olen siis relativismi.

3)
Ihmiskäsitysten vahvuudet ja heikkoudet

Vahvuudet:

Relativismi:
- Fakta: "Yksilö kaipaa sosiaalista hyväksyntää", jolloin yhteiskunta muokkaa yksilöä.
- Fakta: "Ihmiskäsitys muokkautuu kulttuurin ja kasvuympäristön perusteella".

Naturalismi:
- Fakta: "Ihminen koostuu geeneistä ja on luonnollinen olento".
- Fakta: "Lisääntyminen on voima, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä".

Eksistentialismi:
- Ihmisellä ei ole "essentiaa".

Essentialismi:
- Fakta: "Järki -> rationaalisuus".

Heikkoudet:

Naturalismi:
- Ihminen ja eläin luokiteltu samaan luokkaan.
- Usko yliluonnolliseen.

Eksistentialismi:
- Ristiriidassa relativismin kanssa (Fakta: Ihmiskäsitys muokkautuu kulttuurin ja kasvuympäristön perusteella).

Essentialismi:
- Ajattelu, että ihminen ei voi muuttaa itseään.
- Ajattelu, että ihminen ei voi vaikuttaa olemassaoloonsa.

4)
Uskon väitteen "Ihminen toimii aina itsekkäästi" kuuluvan naturalismiin, sillä itsekkyys on mielestäni geeneihin jäänyt itse- tai laumasuojeluvaisto.

Ihmiskäsitys (Dogville)

1. Elokuvassa korostettiin naturalistista ajattelutapaa, sillä Grace oli koko elokuvan ajan viettiensä vietävissä. Elokuvan alusta asti Grace ei kieltäytynyt (eikä voinut kieltäytyä tilanteensa takia) yhdestäkään pyynnöstä, joka johti myöhemmin siihen, että Dogvillen kyläläiset alkoivat käyttää Gracen hyvyyden/tilanteen hyväkseen. Elokuva kertoi selkeästi, että jopa lämmin sydämmellisintä ihmistä voidaan muokata murhaajaksi tietyissä olosuhteissa. Jos olosuhteet olisivat olleet erilaiset ja Gracella olisi ollut enemmän valinnanvaraa, niin idealismi-rationalismi ajattelutapa olisi sopinut tilanteeseen paremmin.

2. Mielestäni oli mielenkiintoista miten Grace arvosti elokuvan n. puolessavälissä Ma Gingeristä ostamiaan maljakoita(fugirines), vaikka hän ei olisi edes ajatellut ostavansa niitä, kun hän asui vielä kaupungissa. Samalla muuttui myös Gracen ihmiskäsitys. Elokuvan alussa Grace uskoi ihmisten hyvyyteen, mutta hänen ihmiskäsityksensä muuttui, kun hänen naiivisuutensa käytettiin hyväksi. Grace oppi Dogvillen asukkaiden käytöksestä, että kukaan ei auttanut häntä hyvyydestään, vaan itsekkyydestään (kaikki halusivat jotain vastineeksi avuliaisuudestaan).

3. Chuckilla on hyvä pointti, sillä ihminen on luonnostaan ahne. Ahneutta ei kuitenkaan voida mitata paikan mukaan, vaan se riippuu yksilöstä, toinen on ahneempi kuin toinen. Tämän todistaa myös: "Grace: That's why you wanted to get rid of me... because you can't stand that l remind you of what it was you came here to find", jolla Grace ymmärrykseni mukaan tukee yllämainuttua perusteluani.

Ihminen toimii aina itsekkäästi

Moraaliteorian mukaan ihminen toimii aina itsekkäästi, toteuttaakseen omat tarpeensa. Eräs palomies saattaa uhrata itseään pelastaakseen toista ihmistä, jolloin palomies ajattelee itsekkäästi jättämällä ajattelematta omia läheisiään tai tähtäämällä mielihyvään. Suurin osa moraaliteorian esimerkkejä, jotka tapahtuu kahden tai enemmän ihmisen välillä ovat yksinkertaisesti selitettävissä: "Hän teki sen oman mielihyvän saavuttamiseksi".
Jos tämä moraaliteoria on totta, niin miten meillä voi olla käsitys epäitsekkyydestä? Silloin itse teon käsitys pitäisi olla itsekkyys, mutta sana teko on kuitenkin lajiteltu kahteen eri ryhmään: itsekkyyteen ja epäitsekkyyteen. Tarkoittaako se sitten että jokaisessa itsekkäässä teossa on myös epäitsekkyyttä ja toisinpäin?

Yhden teon koostuvan epäitsekkyydestä ja itsekkyydestä kumoaa moraaliteorian ymmärrettävyyden ja se aiheuttaa samalla ristiriitaisuuksia teoriassa, jolloin tämä näkemys moraalin luonteesta on hylättävä pelkästään näitten perustelujen takia.

Moraali ilman kymmenen käskyä?

Jotta voitaisiin tutkia tätä meidän pitäisi ensin tietää mitä kymmenen käskyä oikein ovat:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Jos oletetaan ihmisen moraalin oikeasti perustuvan kymmeneen käskyyn, niin eikö jo ensimmäinen käsky ole nykymaailman moraalin vastaista? Tämä yksinkertaisesti kieltää uskonnonvapautta.

   Entä viides käsky? Se synnyttää ristiriidan jumalan tekojen  kanssa, sillä jumalan nimessä tapettiin monta tuhatta tai jopa miljoonaa ihmistä.

   Lepopäivän pyhittäminen ei ole myöskään nykymaailmassa moraalivastaista, ei ainakaan minun tai monen muun ei uskovaisten mielestä.



Takaisin asiaan:

Miten moraali voi olla peräisin kymmenestä käskystä, jos niillä on niin paljon ristiriitauksia moraali käsityksen kanssa? 

   Uskon moraalin syntyneen selviytymisen halun "jälkiaineena", joka mahdollisti ihmiselle elämään yhdessä yhteiskunnassa. Moraalin voi myös ajatella aistina, sillä metsästäjä-keräilijäyhteisöt selviytyivät yhteistyön avulla, mikä olisi mahdotonta ilman yhteisymmärrystä oikeasta käyttäytymistä ja roolin määrittelemistä.

    Myös Hammurabin laki kirjoitettiin ilman kymmenen käskyä. Kiina, maailman vanhin kulttuuri kehitti yhteiskunnan moraalin, lait, etiikka jne. vaikka ei ole koskaan ollut kosketuksissa läntiseen maailmaan.