Blogin viimeinen julkaisu

Tehtävä 1.)

Naturalismia kuvaillaan yleensä filosofian tieteenä. Sen mukaan ihminen on luonnollinen olento ja, että ihmiset ja eläimet kuuluvat samaan luokkaan ja lisääntyminen on ns. "näkymätön" voima, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Toisin sanoen naturalistit ajattelevat, että ihmisen tarpeet nousevat aina etusijalle.

    Naturalismin jakautuu kahteen eri osaan, antiikin klassiseen naturalismiin ja nykyaikaiseen naturalismiin. Aristoteleen luomassa ajattelutavassa, antiikin klassisessa naturalismissa korostetaan sielun tasapainottamista, joka saavutetaan elämällä oikein. Oikein elämisellä tarkoitetaan ensisijaisesti itsestään huolehtimisesta ja tekemällä asioita, mitkä maksimoivat omaa mielihyvää. Ettinen egoismi tukee tällaista ajattelutapaa. Nykyaikaisessa naturalismissa taas korostetaan fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi suositaan terveellistä elämäntapaa (tarvittaessa psykoterapialla tai lääkkeillä). Tätä ajattelutapaa tukevat tunnetut nimet, kuten Charles Darwin ja Sigmund Freud, joka osoittautuu heidän teorioissaan.

    Naturalistinen ajatus on mielestäni vallankumouksellinen, sillä se on ajattelutapa mitä ateistit ja skeptikot eivät uskalla vastustaa, koska se saa heidät ajattelemaan supernaturalistiseen/jumalaan. Naturalistista ajattelutapaa on mielestäni vaikeata vastustaa, mutta voi olla silti erimieltä sen kanssa. Hyväksyn naturalistista ajattelua, mutta en pidä ajatuksesta, että ihminen ja eläin luokitellaan samaan luokkaan, sillä vaikka ihmisellä ja eläimellä ei ole fyysisesti ajateltuna mitään eroa, uskon kuitenkin ihmisen olevan psyykkisesti paljon kehittyneempi kuin "muut" eläimet. Kysymys "Onko moraalisesti väärin, että leijona saalistaa muita eläimiä?", tukee ajatteluaani, sillä leijonalla ei ole tietoa moraalisesta oikeudesta tai vääryydestä.

OFFTOPIC: Onko sitten oikein estää leijonaa saalistamasta muita eläimiä ja antaa leijonan kuolla nälkään? Tämä mielenkiintoinen paradoksi tuli mieleeni ajateltuani kysymystä tarkemmin. :)


Tehtävä 2.)

Ei ole yhtä oikeata etiikan auktoriteettia, sillä edellämainituilla ihmisillä kaikilla on (heidän statuksestaan päätellen) erilainen moraalia määräävä ajatus, jolloin on hankalaa päästä yksimielisyyteen. Filosofisesti ajateltuna tähän kysymykseen ei voida vastata millään muulla tavalla, kuin Immanuel Kantin nihilistisellä ajattelutavalla, eli millään ei oikeasti ole mitään väliä, joten etiikan oikeita auktoriteetteja ei voi olla.


Tehtävä 3.)

Tehtävä 4.)

a)
“Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista." -> "Kukaan ihminen ei ole paha, vaan toinen on heikompi toista." Tästä tulee mieleen heti ensimmäisenä, että: pahuutta ei ole olemassa, sillä se on vain heikkoutta. Tarkoittaen, että heikot ihmiset ovat pahoja, mutta miten se voi olla totta, jos pahuutta ei ole olemassa? Mitä tarkoitetaan heikoilla ihmisillä? Fyysisesti tai psyykkisesti heikkoa ihmistä, vai jokin muu? Tässä lauseessa/toteamuksessa on liian paljon aukkoja, tarkastetaan seuraava. "On hyvää rinnassa jokaisen vaikk' aina ei esille loista." Aluksi runossa todetaan, että ihminen ei ole paha, vaan heikko. Sitten runossa todetaan, että jokaisessa ihmisessä on hyvää, mutta se ei tule aina esille. Ymmärrykseni mukaan runossa kerrotaan ihmisen olevan neutraali olento, joka ei ole paha eikä hyvä, mutta sillä on potentiaali olla hyvä, jos vain haluaa.
b)
Pahuudella tarkoitetaan tekoa, joka on omien moraalien vastaista. Esim. Jos joku ihminen uskoo, että toisen ihmisen tappaminen on omien moraalien vastaista, niin hän voi todeta, että ihmiset, jotka tappavat toisia ihmisiä olisivat pahoja. Onko ihminen paha, jos tappaa toisen ihmisen "vahingossa"? On, sillä hän olisi voinut olla varovaisempi ja välttää tekoja, jotka vaarantaisivat ympäristössään olevia. Onko sitten lapsi paha, jos hän näpistelee kaupasta jotain? Ei, sillä lapsilla ei ole vielä kehittynyt yhtä edistynyt moraaliset tunteet, jolloin kaupasta näpistely ei olisi hänen moraalien vastaista, eikä hän voi silloin olla myöskään paha.

c)
Jotta tähän kysymykseen voitaisiin antaa hyvä vastaus, meidän pitäis ensin tarkastella pahuuden syntyperää. Pahuus syntyi jo luolamiesten aikana, jolloin keksittiin yksilöiden keskeistä yhteistyötä. Yhteistyöstä syntyi yhteiskunta, jonka lisätuotteena pahuus ja hyvyys. Jos miettii tarkkaan, niin huomaa, että pahuuden/hyvyyden objektina on aina joku toinen, kuin itse. Tällöin voidaan päästä siihen lopputulokseen, että pahuus/hyvyys syntyi silloin, kun ihmiset alkoivat olla tekemisissään toistensa kanssa.

    Takaisin kysymykseen: Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vielä vastata, niin pitäisi vielä tietää eläimen teko ja hieman taustatietoja kyseisestä eläimestä. Esimerkkinä voitaisiin ottaa jälleen leijona. Jos kyseinen eläin on jonkin tietyn heimon/perheen jäsen, niin se on paha, jos se tekee jotain (esim. ryöstää ruokaa samaan heimoon kuuluvalta) mikä heikontaa heimon/perheen yhteistä hyvää (utilitarismi). Jos se leijona on yksilö ja se käy ryöstämässä joltakin toiselta ruokaa, niin silloin sitä ei voida todeta pahaksi, sillä se tekee sen selviytymistään varten, mikä kuuluu jokaisen elävän eliön luonteeseen (naturalismi).

   Lopputulos: Eläin voi olla hyvä ja paha riippuen tilanteesta.


Tuli hieman suppeaa tekstiä, mutta hey! "Quality" over quantity, eikös? *roll eyes*